JAPANILAINEN KUKKIENASETTELUTAIDE
Ikiru - elää, hana - kukka
Ikebana eli japanilainen kukkienasettelutaide on vuosisatojen saatossa kehittynyt hienostuneeksi ja vaativaksi taidemuodoksi. Muiden perinteisten japanilaisten taidemuotojen tavoin ikebana sisältää kolme aspektia: do - henkinen, gaku - teoreettinen ja jutsu - tekniikka. Tämän filosofian mukaisesti ikebana tunnetaan myös tienä - kado.
Perinteisesti ikebanassa on kolme pääoksaa: taivas, ihminen ja maa. Asetelman lähtökohtana voivat olla oksien kaartuvat tai suorat linjat, lehtien pinnat ja muodot, maljakon muoto sekä tyhjä tila. Klassisissa asetelmissa korostetaan linjoja, ei niinkään kukkien väriloistoa. Tavoitteena on zeniläisen taideteorian periaatteen mukaisesti taide ilman taidetta "Artless Art". Modernit asetelmat korostavat tekijänsä luovuutta.
Ikebanan historiaa
Ikebanan historia ulottuu 6. vuosisadalle ja sai alkunsa
buddhalaismunkkien Buddhan alttarille tuoduista
kukkauhreista. Kukkienasettelu oli aikoinaan
yksinomaan munkkien, papiston, samuraiden ja
hoviylimystön yksinoikeutta. Vuosisatojen saatossa
asetelmien koko pieneni ja syntyi eri koulukuntia.
Arkkitehtuurin uudistuessa kodeissa yleistyi mm. 
tokonoma- syvennys, johon ikebana-asetelman
ohella ripustettiin kuvakäärö. Naisille myönnettiin
erityislupa kukkienasettelun viralliseen opiskeluun
vasta vuonna 1863.
Vanhimman ikebanakoulun perustaja oli Kiotossa
olevan Rokkakudo temppelin ylin pappi. Hän uudisti
Buddhalle tuotujen kukkauhrien esille asettelun. Syntyi
Ikenobo-koulukunta ja Rikka-tyyli. Asetelmat olivat
erittäin säännönmukaisia, suuria ja näyttäviä. Vanhin
Rikka oppikirja, Sendensho on vuodelta 1445. Ikenobo
toimii Kiotossa, se on traditionaalinen klassinen koulu,
joka on ottanut ohjelmistoonsa myös vapaa-asetelmia
vastaamaan nykypäivän haasteita.
Kehityskaaren myötä on syntynyt useita klassisia ja
moderneja koulukuntia.
1800-luvun lopulla Ohara-koulun perustaja Unshin Ohara
kehitti maisemalliset laakean maljakon moribana
asetelmat, joissa käytettiin apuna piikkipidikettä. 
Tämän päivän merkittävintä modernia koulukuntaa edustaa Sofu Teshigaharan
Tokioon perustama  Sogetsu- koulu (1927). Sofu Teshigahara vapautti ikebanan tradition painolastista, hänen mielikuvitustaan eivät kahlinneet muodot, materiaalit, tila, eivätkä erilaiset oppisuunnat. Koulukunta pyrkii yksilöllisen ilmaisun kehittämiseen. Teshigaharan motto oli: ikebanaa voi tehdä kuka tahansa, missä tahansa ja mistä tahansa.
Ichiyo Kasuya ja Meikof Kasuya, Ichiyo-koulukunnan (1937) perustajat olivat myös
merkittäviä vapaa-asetelmien vaikuttajia ja edelläkävijöitä ikebanataiteen lähes
vallankumoukselliseen murrokseen.
Japanissa toimii nykyään yli 3000-koulukuntaa, tyylejä on lukuisia mm. rikka, shoka, nageire, moribana, chabana ja nimet saattavat vaihdella koulukunnittain.